Kirput (Ctenocephalides spp.)
Kirput ovat 1-6 mm:n pituisia sivusuunnassa litistyneitä ruskeita hyönteisiä. Ne liikkuvat vilkkaasti koiran turkissa ja ruokailevat imemällä verta koirasta. Tämä aiheuttaa mekaanista ärsytystä ja kutinaa. Toistuva altistuminen kirpun syljelle voi johtaa ns. kirpunpurema-allergian syntyyn. Kirput voivat myös levittää sairauksia. Klassinen esimerkki on rutto, joka on bakteerin aiheuttama vakava tauti.
Ctenocephalides-lajit voivat lisäksi toimia koiran heisimadon (Dipylidium caninum) väli-isäntänä.
Kirput ovat nopeita ja ne voivat hypätä pitkiä matkoja, jonka ansiosta ne leviävät helposti koirasta toiseen ja koiran ympäristöön. Ne säilyvät elossa viikkoja tai jopa kuukausia koiran lähiympäristössä.Kesäaikaan koirista Suomessa löydetyt kirput ovat useimmiten peräisin luonnonvaraisista eläimistä, kuten siileistä, linnuista tai jyrsijöistä. Ne eivät pysty lisääntymään koirassa, joten niiden aika koirassa on rajallinen. Kirppujen onnistunut häätö vaatii koiran ympäristön huolellisen puhdistamisen.
Koirantäi (Linognathus setosus)
Koirantäi on noin 2 mm:n pituinen ruskehtavan värinen siivetön hyönteinen, joka elää koko elämänsä koiran iholla ja karvassa. Se käyttää ravinnokseen koiran verta. Täin imemä veri näkyy tummana sen takaruumiissa.
Täi tarttuu koirasta toiseen tai saastuneiden hoitovälineiden välityksellä. Koirasta toiseen se tarttuu helposti, erityisesti talvella, jolloin kaupunkikoirat ovat läheisessä kontaktissa toisiinsa esim. koirapuistoissa. Täitartunnan leviämisen kannalta otollisia ovat tapahtumat, jotka keräävät paljon koiria yhteen.
Tavallisin täitartunnan oire koiralla on voimakkuudeltaan vaihteleva kutina ja siitä seuraava raapiminen, koska täiden puremat ovat hyvin kutiavia. Varsinaiset ihovauriot ovat yleensä raapimisen seurausta, joka johtaa karvanlähtöön ja sekundaarisiin bakteeritulehduksiin. Jotkut koirat saattavat olla oireettomia kantajia tai niillä on vain vähäistä kutinaa. Täin puremat kutiavat vielä pitkään sen jälkeen, kun itse täit ovat jo kuolleet. Kutinan jatkuminen ei välttämättä merkitse sitä, että hoito on epäonnistunut. Vaikka loisen koko elämänkierto tapahtuu koirassa, munia ja yksittäisiä aikuisia yksilöitä saattaa olla myös koiran ympäristössä, joten huolelliseen häätöön kuuluu koiran lähiympäristön (makuupaikat ja matot sekä hoitovälineet, kuten harjat) puhdistaminen. Koirantäi on eri laji kuin ihmisen päätäi, eikä tartu ihmiseen.
